7.11.2011      Miksi ratkaisukeskeinen tukijoukko auttaa?

Nuorten elämänhallinnan ja koulunkäynnin tukemiseen tarvitaan kipeästi uusia keinoja. Parhaimmat keinot saattavat olla hämmästyttävän yksinkertaisia. Jo 1990-luvulla saatiin tutkimusnäyttöä siitä, että koulukeskeytyksiä on 52 % vähemmän, kun nuorella on oma aikuinen tukihenkilö (Tierney & Grossman, 2000). Tämä vaikutus todettiin, kun kullekin nuorelle voitiin nimetä juuri hänelle sopiva kannustaja, jonka kanssa nuori tuli hyvin juttuun. Oleellista oli, että nuori koki, että hänen elämässään on mukana aikuinen, joka välittää. Kun tämä aikuinen uskoi nuoren mahdollisuuksiin, myös nuori itse alkoi uskoa itseensä.

Tukihenkilön mahdollisuudet auttaa ja tukea kasvavat, jos hän toimii ratkaisu- ja voimavarakeskeisellä tavalla, sen sijaan että hän esim. antaisi nuorelle neuvoja asiantuntijaroolista käsin. Tällä ohjaustavalla on todettu tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys nuoren itsetuntoon, tunteiden itsesäätelyyn ja lopulta myös oppimistuloksiin.

Se aika, joka menee tukihenkilöiden aktivointiin, kannattaa siis uhrata, koska näin saadaan nuorelle tukea, jota viranomainen ei voi koskaan korvata. Nuoren näkökulmasta tukihenkilön sijasta luontevampaa olisi puhua ehkä kaverista, kannustajasta, tsemppaajasta tai komppaajasta; termillä ei lopulta ole väliä. Tärkeintä on se, että nuori voi kokea konkreettisella tasolla, että hän ei jää opintojensa kanssa yksin.

Lukemista:

Franklin, C. & Kim, J. & Tripodi, S. 2008. Solution-Focused, Brief Therapy Interventions for Students at Risk to Drop Out. Teoksessa Franklin, C. & Harris, M. B. & Allen-Meares, P. (Eds) The School Practioner´s Concise Companion to Preventing Dropout and Attendance Problems. Oxford University Press (35-54).

Tierney, J. P. & Grossman, J. B. 2000. Making a Difference: the Impact Study of Big Brothers, Big Sisters. A Publication of Public/Private Ventures.

5.9.2011        Puhutko ongelma- vai onnistumiskieltä?

Kielellä on ohjaustilanteissa suurempi merkitys kuin ehkä tulee ajatelleeksi. Ongelmista puhuminen vahvistaa ongelmiin suuntautumista, ongelmatilanteisiin eläytymistä sekä ongelmiin liittyvän tuskan ja huolen kokemista. Onnistumispuhe puolestaan vahvistaa onnistumisten, edistyksen ja poikkeuksien huomaamista sekä niiden ”logiikan” ymmärtämistä. Ratkaisukeskeiset terapeutit ovat huomanneet, että paras tapa auttaa asiakasta on tutkia hänellä jo olevia voimavaroja ja rakentaa niistä eteenpäin. Siksi ohjaustilanteissa on tarpeen saada tietoa asiakkaan kyvyistä, taidoista, persoonallisuuden parhaista puolista ja yleensäkin hänelle tyypillisistä voimanlähteistä.  Ohjaaja ei siis pyri löytämään sitä, mikä on rikki ja korjaamaan sitä, vaan löytämään sen, mikä on kunnossa ja hyödyntämään sen.

Kieli on siten olennainen osa ratkaisukeskeistä menetelmää; sillä on tärkeä funktio yhteistyön luomisessa ja koko edistymisprosessissa. Tarkoituksena on, että asiakas voisi kertoa onnistumistarinaansa; nähdä tarinassaan myönteisiä, vaikka pieniäkin askelia sekä vahvuuksia ja vaikeuksista selviytymistä.

Mikäli yhteistyö sujuu hyvin, ohjaaja voi olla apuna kääntämässä asiakkaan ongelmapuhetta onnistumispuheeksi. Milton H. Erickson neuvoi aikanaan terapeutteja käyttämään keskustelun aluksi samoja sanoja kuin asiakas, koska se helpottaa yhteyden ja yhteistyösuhteen rakentamista. On todettu, että asiakkaan luottamus ohjaajaa kohtaan muodostuu varsin nopeasti silloin, kun ohjaaja ”puhuu samaa kieltä” asiakkaan kanssa ja peilaa kommenteissaan asiakkaan käyttämiä ilmaisuja. Siksi ohjaajan kannattaa sisällyttää kysymyksiinsä asiakkaan edellisessä lauseessa esille tuomia asioita. Näin asiakas voi kokea, että ohjaaja kuuntelee ja arvostaa häntä. Tällä tavoin ongelmien murehtimisesta päästään helpommin eteenpäin, kohti mahdollisuuksien ja onnistumisten havaitsemista.

Ongelmakielen kääntämistä onnistumiskieleksi joudutaan usein harjoittelemaan sitkeästi, jotta se alkaisi vakiintua ja auttaa arjessa eteenpäin. Tätä harjoitellaan myös opiskelijoille suunnatussa WiseSteps® Student –yhteisöpalvelussa.

Lukemista:

Erickson, M. 1997. Lyhytterapian lähteillä: Milton H. Ericksonin terapeuttiset menetelmät. Lyhytterapia-instituutti.

27.6.2011        Vastaus kysymykseen

Muutimme uusiin tiloihin Teknologiakylään vuoden alussa. Sen jälkeen kun kerroimme, että kehitämme ratkaisukeskeisiä palveluita, meiltä on usein kysytty, mitä ratkaisukeskeisyys oikein tarkoittaa. Innoissamme olemme selittäneet ja mielenkiintoisia keskusteluita on käyty! Koska insinöörin mielikuva aiheesta on hiukan erilainen kuin psykologin tai terapeutin, on muutama sana asiasta tässäkin paikallaan. Ja tosiaan, myös Tekesin uusi ohjelma ”Oppimisratkaisut” kannustaa ratkaisukeskeisten palveluiden kehittämiseen! Ks. http://bit.ly/kCdh0J

Ratkaisukeskeinen terapia ja työote pohjautuu pääosin Milton H. Ericksonin kehittämiin periaatteisiin, joita useat tutkijat ja terapeutit, mm. de Shazer, Berg ja Nunnally, ovat kehittäneet 1970-luvun lopulta lähtien. Tämän lähestymistavan perusnäkemyksiä ovat:

- Muutos on jatkuvaa ja väistämätöntä. Siksi on tärkeää tutkia, mitä hyviä muutoksia jo tapahtuu, ja raivata niille lisää elintilaa.

- Edistys tapahtuu pienin askelin. Pienikin muutos voi johtaa suurempiin muutoksiin.

- Suuntaudutaan tulevaisuuteen ja tavoitteisiin. Koska menneisyyttä ei voi muuttaa, tulee keskittyä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Toivotun tulevaisuuden kuvittelu tuo uusia ideoita siitä, mitä juuri tänään kannattaa tehdä, jotta päästään eteenpäin.

- Voimavarat ja vahvuudet nostetaan näkyviin. Ihmisillä on yleensä jo olemassa resurssit ja voimavarat saada aikaan itselleen tärkeät muutokset. Niitä ei kannata jättää piiloon, vaan mieluummin kaivaa ne esiin.

- Arvostaminen, tasaveroisuus ja yhteistyö ovat välttämättömyys eteenpäin menolle. Jokainen ihminen, ihmisten välinen suhde ja tilanne on ainutkertainen, joten myös ongelmiin on monia vaihtoehtoisia ratkaisuja.

- Myönteisyys ja leikillisyys avaa uusia näkökulmia ja tuo uusia voimia. Myös epäonnistumiset ovat kokemuksia, joista voi oppia ja saada alkuja loistavasti toimiville ratkaisuille. Ks. lisää Ratkes Ry:n sivulta http://bit.ly/93YUfP

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa on yksilöiden omia tavoitteita ja voimavaroja arvostava tapa rakentaa yhteistyötä ja suunnitelmia eteenpäin. Juuri tästä syystä ratkaisukeskeisiä periaatteita voidaan soveltaa useille inhimillisen toiminnan alueille. Erinomaisen hyvin myös täällä Teknologiakylässä!

Jatkossa kerromme tässä blogissa lisää ratkaisukeskeisestä työotteesta ja siitä miten sitä voidaan hyödyntää tavallisessa arjessa perheissä, kouluissa ja monenlaisissa organisaatioissa.

Lukemista:

Macdonald, A. 2008. Solution-Focused Therapy: Theory, research and practice. London: Sage Publications.

Mannström-Mäkelä, L. & Saukkola, K. 2008. Voimaannuttavan ohjaamisen käsikirja. Helsinki: Palmenia.

de Shazer, S. & Dolan, Y. 2007. More than Miracles: The State of the Art of Solution-Focused Brief Therapy. Binghampton, Haworth Press.